Kuukauden esitelmä: Tähtikuvausta takapihalta etäobservatorioon

To 5.10. klo 18:00 - 19:30

Kulttuuritalo Laikku - Musiikkisali
Keskustori 4
33100 Tampere

Jarno Paananen: Tähtikuvausta takapihalta etäobservatorioon

Tähtikuvausinnostuksen kasvaessa valosaasteinen takapiha kaupungissa saa miettimään parempia ratkaisuja. Kuvausreissut pakkasessa pimeisiin paikkoihin käyvät jossain vaiheessa oman kunnon ja lapsiperheen harmonian päälle. Voisiko asian tehdä helpommin kotisohvalta? Miten mökille pystytetyn etäobservatorion rakentaminen sujui ja millaisia onnistumisen ja oppimisen kokemuksia kuuden vuoden aikana on kertynyt.

 

Syyskaudella seuraavat Kuukauden esitelmät ovat Laikussa  seuraavasti

Luentosali 9.11.2023 kello 18.00 – 19.30 – Kari A. Kuure: Komeetat

Luentosali 7.12.2023 kello 18.00 – 19.30

Perseidit 2023

Perseidien meteoriparven maksimi sattui ennusteen mukaan tänä vuonna sunnuntaille 13.8. kello 11 aikoihin. Parven maksimi on suhteellisen lyhytaikainen verrattuna parven mediaani aktiivisuuteen. Perseideihin kuuluvia meteoreja voidaan nähdä vuosittain heinäkuun 25. päivästä aina elokuun 20. päivään. 

Suomessa edellinen yö oli siis "liian aikaisin", jotta olisimme havainneet meteoriparvea juuri sen runsaimman maksimin aikaan. Jotakin sentään Suomenkin taivaalla näkyi ja Tampereen Ursan sääkameroiden tallenteista löydettiin muutamia kohtuullisen kirkkaita meteoreja. Nämä kuvat ovat tämän artikkelin kuvituksena. Huomaa, että kuvien aikaleima on UTC-aikaa ja voit laskea Suomen ajan lisäämällä siihen 3 tuntia. 

 

Kuva © Tampereen Ursa / Kari A. Kuure.

 

Tavallisesti parveen kuuluvien meteorien zeniittituntiluku (ZHR) noin 50 tietämillä, mutta huippuvuosina luku voi nousta 100 – 120. ZHR on laskennallinen suure, joka ei tarkoita sitä, että yksittäinen havaitsija voisi nähdä tuon luvun verran meteoreja tunnin aikana. Todellisuudessa yksittäin havaitsija voisi nähdä ehkä kymmenesosan tai vähemmän, riippuen havaintopaikan näkyvyyden laajuudesta ja valosaasteisuudesta. Tietysti myös sääolosuhteilla on merkitystä.

Perseidin parvi on syntynyt komeetta 109P/Swift–Tuttle:sta irronneesta kivimurskasta. Ilmakehään saapuvien kivien koko keskimäärin on hyvin pientä, enintään muutaman gramman massaisia kappaleita. Joukossa on jonkin verran hieman suurempia kappaleita, mutta mitä suurempia ne ovat sitä harvinaisempia ne myös ovat. Valtaosa näkyvistä meteoreista on siis alun perin hyvin pienien kappaleiden aiheuttamia.

 

Kuva © Tampereen Ursa / Kari A. Kuure.

 

Maan ilmakehään parveen kuuluvat kappaleet tulevat 59 km/s nopeudella. Vauhti on siis liki 20× äänennopeus. Ilmakehässä saapuva kappale kohtaa aina vain tihenevän ilmakehän, joka hidastaa kappaleen etenemistä. Noin 120 km korkeudella kappaleen edessä olevan ilma kompressoitunut niin paljon, että lämpötila kohoaa muutamaan tuhanteen asteeseen ja ilma hehkuu voimakkaasti. Tästä aiheutuu sen näkemämme meteori (joka on siis valoilmiö). Kompressoituneen ilman vaikutus saapuvaan kappaleeseen on moninainen, osittain se saa aikaan kappaleen pintakerroksen sulamisen ja höyrystymisen sekä osittain monikymmenkertainen ilmanpaine tunkeutuu kappaleen huokosiin aiheuttaen sen pirstoutumisen. 

 

Nämä kaksi kuvaa ovat samasta meteorista, ylempi kuva on itäkamrasta ja alempi pohjoiskamerasta. Kuva © Tampereen Ursa / Kari A. Kuure.

 

Usein näkee väitettävän, että hehkumisen aiheuttaisi ilmakehän kitka. Toki kitkalla on oma osuutensa asiassa, mutta yksistään se ei saisi aikaan ilman hehkumista tai kappaleen kuumenemista sellaiseen lämpötilaan, että siitä syntyisi näkyvä valoilmiö.

Kappaleen edessä oleva kompressoitunut ilma aiheuttaa saapuvan kappaleen vauhdin nopean alenemisen. Tämä johtuu siitä, että kappaleen liikesuunnassa jättöpuolelle syntyy lähes täydellinen tyhjiö. Paine-ero toimii tehokkaana jarruna ja liike hidastuu hyvin nopeasti. 

Ilmakehässä näkyvä valoilmiö on mahdollinen vain muutaman kymmenen kilometrin matkan. Vain kaikkein massiivisimmat kappaleet (> 10 kg) voivat edetä ilmakehässä satoja kilometrejä maanpinnan suuntaisesti. Nekin yleensä näkyvät korkeintaan 40 km korkeuteen asti. Kaikkein kirkkaimpien tulipallojen aiheuttaneet kappaleista pieniä osia tai pirstaleita voi selvitä maanpinnalle asti. Silloin niitä kutsutaan meteoriiteiksi.

Meteoriparviin kuuluvat kappaleet (meteoroidit)ovat yleensä niin pieniä ja hauraita (kiviä), että ne eivät selviä maanpinnalle asti. Maanpinnalle päätyvät kappaleet ovat olleet alun perin hyvin suuria tai koostuneet rautanikkelistä. Valtaosa on kuitenkin kiviä ja rautanikkeli meteoriitteja on vain 2–3 % kaikista löydetyistä meteoriiteista.

 

 

Elokuun tähtiyö 10.8. kello 23–02

Tapahtumien yönä Tampereen Ursa on perinteisesti järjestänyt syysnäytäntökauden ensimmäisen tähtinäytöksen. Tähtinäytös tunnetaan Elokuun tähtiyönä ja se kerää runsaasti vierailijoita tähtitornille. Tutustu Elokuun tähtiyön ohjelmaan täällä.

Bariumpilviä taivaalla

Torstaina 23.3.2023 kello 20.26 aikaan nähtiin mm. Pirkanmaan taivaalla outoja sinisiä palloja. Kyse ei kuitenkaan ollut avaruuden muukalaisten vierailusta planeetallamme, vaan paljon arkisemmasta asiasta. 

Kiirunasta (Esrangen laukaisukeskus) laukaistiin luotainraketti ja joka vapautti (ts. räjäytti) ionosfäärissä barium-nimistä alkuainetta tai sen yhdisteitä. Samoja yhdisteitä käytetään mm. ilotulitteissa ja vapautettu määrä oli hyvin pieni. Ko. aine fluoresoi (säteilee) sinistä valoa ja pilven leviämistä ja kulkeutumista tutkijat havaitsevat saaden tietoa ionosfäärin olosuhteista, revontulista ja aurinkotuulen vaikutuksesta ionosfäärin tilaan ja hiukkasiin. 

Barium-pilvet näkyvä hienosti selkeällä taivaalla revontulien lomassa. Kuva © Tampereen Ursa.

Laukaisu oli hieman myöhässä, sillä aikataulun mukaan ne piti tapahtua 12. – 24.3.2023 välisenä aikana, mutta pilvinen ja tuulinen sää Kiirunassa esti aikataulun mukaiset laukaisut. Nyt siihen päästiin ja samalla saatiin onnekkaasti havaintoihin mukaan myös hyvin voimakkaat revontulet. Laukaisu tapahtui 23.3.2023 kello 20.23 Suomen aikaa ja bariumin vapautus tapahtui noin 240 km korkeudessa. Vapautus korkeus on sen verran suuri, että bariumpilvet voivat näkyä ainakin tuhannen kilometrin säteellä.

Katso video Tampereen Ursan YouTube-kanavalta!

Komeetta C/2022 E3 (ZTF) lähestyy suurinta kirkkauttaan

 

Komeetta C/2022 E3 (ZTF) lähestyy suurinta kirkkauttaan

Kuva NASA / Altamira Jose Hernandes

Komeetta C/2022 E3 (ZTF) lähestyy suurinta kirkkauttaan, jonka se saavuttaa helmikuun 1. päivänä. Suurimmaksi kirkkaudeksi arvioidaan 5 avoimella magnitudiasteikolla, eli se olisi ehkä näkyvissä paljain silmin pimeässä paikassa. Muualla sitä voi havaita kiikarilla, jolla sen pitäisi olla hyvin helppo kohde, vaikka kirkas kuutamo vaikeuttaakin havaintoja.

Komeetta havaittiin ensimmäisen kerran viime vuoden maaliskuussa, jolloin se oli Jupiterin radan etäisyydellä. Komeettaytimen kooksi arvioidaan noin kilometriä, mikä tekee siitä komeetaksi suhteellisen pienen. Esimerkiksi vuonna 1997 Maan ohittaneella Hale-Bopp komeetan ytimen kooksi saatiin havaittua 60 km.

Komeetta on tällä hetkellä Herkuleen tähdistössä. Komeetta etenee koilliseen ja on loppukuusta Lohikäärmeessä ja sen jälkeen Pienessä karhussa. Helmikuun alussa, jolloin komeetta on kirkkaimmillaan, se on siirtynyt Kirahvin tähdistön alueelle ja siitä edelleen Ajomieheen. Kaikki nämä tähdistöt ovat korkealla pohjoisella taivaalla ja alkuillasta hyvin näkyvissä kiikarilla havaittavaksi. Myöhemmin yöllä komeetta on erittäin korkealla, lähes zeniitissä, jolloin sen havaitseminen kiikarilla voi olla hankalaa tai vaatii ainakin sen, että havainnot tehdään lepotuolissa istuen tai maaten.

Lisää komeetan reitistä ja etsintäkartat ovat tässä Radiantin artikkelissa.

Kevätkauden 2023 kuukauden esitelmä

 

Kevätkauden 2023 kuukauden esitelmä

Tampereen Ursan Kuukauden esitelmäsarjan tilaisuudet Laikussa (os. Keskustori 4) ovat seuraavasti:

Musiikkisali (2.krs) 7.2.2023 kello 18.00 – 19.30

Kari A. Kuure: "Tutkimuskohteena Mars" , jossa hän kertoo viime vuosien merkittävistä havainnoista marstutkimuksessa.

Lisätietoja Kuukauden esitelmistä kerrottaan tässä.