Kuukauden esitelmä: Auringon viimeaikainen toiminta ja revontulet

Revontulet avaruudesta nähtynä. Kuva Nasa.

Auringon toiminnan aktiivisuus huippu ohitettiin vuoden 2014 aikana. Tästä eteenpäin Auringossa esiintyvien aktiivisuudesta riippuvien ilmiöiden voimakkuus heikkenee ja lopulta niiden ilmaantuminen päättyy puolen kymmeneksi vuodeksi kokonaan. Näkyvimpänä esimerkkinä vähentyneestä aktiviteetista ovat auringonpilkut, joita nähdään vain harvakseltaan aktiivisuus minimin aikana.

Revontuliharrastajalle Auringon vähenevä aktiivisuus ei kuitenkaan ole ei-toivottu ilmiö, sillä laskevan aktiivisuuden vuodet ovat yleensä kaikkein parhaimpia revontulivuosia. Niinpä kuluva talvi ja vielä seuraavakin voivat olla parasta aikaa ja revontulia voidaan nähdä runsaasti ennen niiden katoamista useaksi vuodeksi.

Revontulien määrä ja esiintyvyys
noudattelevat Auringon aktiivisuutta,
joka puolestaan näkyy erittäin
mielenkiintoisina ilmiöinä
Auringon pinnalla. Kuva Nasa.

Tilastollisesti revontulia nähdään runsaimmin maalis–huhtikuussa ja syys–lokakuussa. Ilmiö johtuu aivan tietynlaisesta Maan lähiavaruuden ominaisuuksista, joiden tuntemus on revontuliharrastajalle välttämätöntä. Esitelmässä käsitellään myös sitä, kuinka jokainen revontuliharrastaja voi tehdä onnistuneen oman ennustuksen revontulien näkymisestä.

Tampereen Ursan puheenjohtaja Kari A. Kuure kertoo aiheesta ”Auringon viimeaikainen toiminta ja revontulet” tiistaina 3. helmikuuta kello 18 alkavassa esitelmässä Vanhalla kirjastotalolla. Tilaisuuteen on vapaa pääsy, tervetuloa!